hänen iloiset kasvonsa ovat poissa
hänen vaaleat hiuksensa ovat poissa
hänen naurunsa on poissa
hän ei enää tartu käteeni
hän ei enää kaipaa minua
hän ei enää kutsu luokseen
hän ei enää tarjoa valkoviiniä
hän ei enää lähetä postikortteja
hän ei enää näe mitään
hän on ollut jo monta vuotta kuolleena
miksi hän vielä nousi mieleeni
miksi hän yhä tulee esille pimeästä
miksi hän kutsuu minua tyhjällä kadulla
miksi yhä kuulen hänen äänensä
miksi hän lupasi ottaa yhteyttä
miksi hän halusi kuolla
miksi hän tappoi itsensä
mihin minä laitoin hänen valokuvansa
siinä hän istui talvisessa rannassa lumen ympäröimänä pitäen kaksin käsin kiinni matalasta penkistä
mitä kuollut rakastettu tekee tänään
en tiedä